Tiedostava kuluttaminen - uhka vai mahdollisuus taloudelle?

Ihmiset ovat valveutuneempia kuin aiemmin ja (onneksi) nouseva trendi on enemmänkin minimalistinen elämäntapa kuin se, että haalitaan valtavasti tarpeetonta tavaraa tai unelmoidaan some-miljonäärien vaatekaapeista. Isojen talojen sijaan on muutettu pienempään asuntoon, karsittu tavaraa ja löydetty iloa tekemisestä ostamisen sijaan. Mutta onko tämä suunta uhka vai mahdollisuus taloudelle ja yrittäjille?

Itse näen sen enemmän mahdollisuutena. Ihmiset yhä kuluttavat, mutta ostavat mielummin laatua roskan sijaan, mikä on hyvä. Etenkin ne, joilla siihen on varaa. Kestävän kehityksen tukeminen ja sellaisten tavaroiden ja vaatteiden ostaminen, joilla on jälleenmyyntiarvoa. Jokaisella on varmasti kokemuksia vaikkapa lastulevy-huonekaluista tai Ikean hyllyistä ja pöydistä, jotka eivät kestä edes yhtä muuttoa ehjinä... Minusta nykyisten tv-''ohjelmien'' sijaan voisi alkaa esittämään oikeasti hyödyllisiä dokumentteja, joista ihmiset saisivat ajateltavaa ja joita voisi soveltaa myös omaan elämään, sillä muutos lähtee aina itsestä.

Katsoin eilen juuri dokumenttia nimeltä Likaista vihreää energiaa (joka oli aiemmin Areenassa, mutta löytyy yhä Youtubesta tuolla nimellä - suosittelen) ja vaikka dokumentti onkin ajatuksia herättävää katsottavaa sen suhteen, että toisaalla maailmassa halutaan vähentää päästöjä niin ongelmat ja päästöthän eivät todellisuudessa katoa mihinkään, ne vain siirretään eri paikkaan. Ja hyvä esimerkki tästä on Suomi (ja EU), jossa yritetään saada ihmiset hankkimaan sähköautoja, mutta sellaista autoa ei ole olemassakaan, joka ei aiheuttaisi ympäristölle tuhoa. Sähköautoihin ja tuulivoimaloihin tarvittavat harvinaiset metallit kaivetaan maasta ja yhtiöt eivät juuri välitä seurauksista. Eli kuvitelma, jossa Suomi olisi pian hiilineutraali on aika naurettava, sillä kaikki me olemme kuitenkin samalla pallolla ja ympäristötuhojen siirtäminen toiseen paikkaan ei sitä asiaa muuta.

Aftonbladet: Vaateketju H&M:n kierrättämiä vaatteita viety ympäristökatastrofista kärsivään Ghanaan

Törmäsin myös hiljattain artikkeliin, jossa kerrottiin tekstiilijätteiden aiheuttamista ongelmista. Suora lainaus tekstistä:

''Ruotsalaisen Aftonbladet-lehden näkemien tulliasiakirjojen mukaan H&M:n kierrätyskumppanit ovat vieneet tänä vuonna Ghanaan vaatteita yhteensä 314 000 kiloa, mikä vastaa noin miljoonaa vaatekappaletta.

Länsi-Afrikassa sijaitseva Ghana on yksi maailman suurimmista käytettyjen vaatteiden maahantuojista. Maahan tulee ainakin 15 miljoonaa vaatekappaletta viikossa. Osa vaatteista päätyy myyntiin mutta suuri osa dumpataan nopeasti. Tekstiilijätteistä on tullut valtava ympäristöongelma. Iso osa Euroopasta tulevista vaatteista ei kelpaa myyntiin eikä kierrätykseen, vaan tekstiilit päätyvät loppujen lopuksi ympäristöön.

Pääkaupungissa Accrassa jätehuolto on suurissa vaikeuksissa ja vaatteita löytyy jopa merestä ja merenpohjasta kaupungin edustalla. Aftonbladetin haastattelema Accran jätehuollon päällikkö Solomon Noi sanoo, että vaatteiden tuonti Ghanaan on suureksi osaksi Euroopan tapa päästä eroon jätteistään.'' (Lähde)

Ostamamme vaatteen hinta voi siis olla melko arvaamaton. Pikamuotia voisi verrata melkeinpä pikaruokaan: nopeasti edullista terveyden pilaavaa tavaraa, josta on vain hetken ilo.

Muutoksen on oltava käyttäjäystävällinen

Kukaan ei halua tehdä sellaisia muutoksia, jotka kurjistavat omaa elämää. Muutoksen pitäisi olla kannustavaa ja yksilön tulisi huomata joko elämää helpottavia, rahaa säästäviä tai muuten positiivisesti vaikuttavia asioita, jotta ihmiset tekisivät niitä. Lähtökohtaisesti muutosta vastustetaan aina eikä keppi yleensä toimi. Aiheesta voisi antaa esimerkin: Suomessa matalapalkkaisilla aloilla tulot ovat lähes sama (tai käteen jäävä osuus) kuin tuilla olevalla henkilöllä. Työnteosta ja yrittämisestä pitäisi tehdä kannattavaa. Kyse ei ole siitä, että tuet olisivat jättisuuria, sillä ne eivät ole. Elon Musk sanoi jo vuonna 2016, että ''Kun robotit tekevät yhä suuremman osan töistä, valtion on tarjottava elanto yhä suuremmalle osalle ihmisistä. Se tarkoittaa käytännössä perustuloa.'' Ja näki siis myös tämän hyvänä asiana, sillä hänestä se vapauttaa ihmiset tekemään ”muita asioita, monimutkaisempia asioita, kiinnostavampia asioita.''

Raha on yleensä paras motivaattori

Niin ikävältä kuin se kuulostaa niin yhtä totta se taitaa myös olla. Raha olisi helpoin tapa kannustaa ihmisiä terveellisempiin, ympäristöystävällisempiin ja parempiin valintoihin. Monesti kuulee sanottavan, että ''terveellinen ruoka on kallista'', ja tottahan se on, mutta terveydestä maksetaan aina ennemmin tai myöhemmin. Valtio kustannuksilla ja yksilö terveyden menettämisellä. Tanskahan otti n. 10 vuotta sitten (ensimmäisenä?) käyttöön ns. läskiveron, mutta perui sen sittemmin kun ihmiset alkoivat hakea herkkuja toisaalta, joka kertoo suoraan sen, mitä pelkästä kepistä seuraa.

En muista tarkkaan, millä tavalla tai millä summilla sähköautojen hankintaa on tuettu, mutta vaikka juuri puhuin niiden ''ympäristöystävällisyydestä'' niin siinä oli kuitenkin ideaa. Tuettaisiin samalla myös vaikka terveellisten ruokien syömistä, ''palkittaisiin'' ihmisiä, jotka pysyvät terveinä ja normaalipainoisina eivätkä tupakoi jne. Tehtäisiin julkisilla liikkumisesta järkevää, edullista ja helppoa. Kannustettaisiin siihen teoilla eikä ruoskittaisi niitä, jotka joutuvat syystä tai toisesta omaa autoa käyttämään. Pelkät kehotukset syödä tai toimia terveellisemmin ovat riittämättömiä. Muutoksien hyödyt pitäisi saada näkyviin paljon nopeammin.

En väitä, että tällaiseen ''palkkio-systeemiin'' olisi välttämättä resursseja, mutta ainakin ihmisiä motivoi paremmin se, että jostakin saa itselle jotain hyötyä kuin se, että jotakin yritetään rajoittaa tai hankaloittaa.

Ja kyllä valtiokin lopulta jäisi voitolle, sillä terveydenhuollon kustannukset ovat tähtitieteellistä luettavaa. Kaikkiin sairauksiin ja ongelmiin ei tietenkään auta pelkkä ruokavalio, mutta mm. ylipainoon tai siihen liittyviin sairauksiin kylläkin. Normaalipainoisiin verrattuna lihavien henkilöiden sairauksien hoitokulut ovat noin 75 % suuremmat kuin normaalipainoisten. Henkilöä kohden lihavien kulut ovat keskimäärin 2665 ja normaalipainoisten 1527 euroa vuodessa. (Lähde)